In sun sisällä
on olennainen osa sua
            Ole n nainen osa

In mun sisällä,
samankaltainen kuin
in sun sisällä, vaikka rinnallasi tunnen
-  piru vieköön  - en olis uskonut
olevani  vainen


 

Eräs joulupukin reiteistä 23-24. 12. 2014

 (Supolta saatua tietoa)

            k-60


Rovaniemi klo 17.15
Muurola n.17:35

Aavasaksa th n.17:35

Hiidenkuja n.17:36

Mutkanperä n.17:36

Mutka n.17:37

Kemintie 2995 n.17:38

Kota-aapa n.17:38

Raappana n.17:39

Ruikka n.17:39

Ruikan Pysäkkitie n.17:39

Yliruikka n.17:40

Ruikantörmä n.17:40

Puistolan ranta n.17:41

Korpiniityntie n.17:41

Aputie n.17:41

Petäjäinen n.17:42

Jaatila n.17:44

Pikkukylä n.17:48

Koivu valtatie 4 n.17:52

Peura n.17:54

Loue Kätkävaara th,

valtatie 4 n.17:58

Mellakoski th, valtatie 4 n.18:05

Tervola pikavuoropysäkki 18:05

Paakkola

Nelostie/Arpelantie n.18:12

Ruottala th n.18:26

Keminmaa Tupasvilla th n.18:30

Kemi 18:45

Simo tienhaara, valtatie 4 n.19:10

Kuivaniemi aseman th n.19:20

Olhava pikavuoro n.19:30

Ii  19:45

Haukipudas n.19:55

Linnanmaa n.20:10

Tuira Merikoskenkatu n.20:15

Franzen, Kajaaninkatu n.20:20

Oulu  20:25

Saaristonkatu n.20:50

Harjapuisto n.20:52

Äimärautio n.20:55

Automuseo n.20:58

Kempele

kunnantalo/kuntakeskus n.21:01

Zeppelin valtatie 4 n.21:02

Parras th n.21:08

Ala-Temmes n.21:15

Temmes n.21:22

Rantsila 21:40

Vorna th n.21:51

Pulkkila 22:05

Leskelä n.22:15

Kärsämäki 22:30

Venetpalo th n.22:39

Jokikylä eteläinen risteys,

valtatie 4 n.22:49

Hiidenniemi n.23:07

Elämäjärvi n.23:14

Pihtipudas 23:25

Taimoniemi n.23:45

Viitasaari  23:55

Niinilahti n. 0:05

Konginkangas th n. 0:20

Äänekoski 0:40

Tikkakoski th n. 0:56

Palokan ympyrä n. 1:03

Niskakuja n. 1:10

Jyväskylä 1:15

Tourunsilta n. 2:00

Vaajakoski Vesmanninmäki n. 2:05

Viisarimäki n. 2:20

Rutalahti th n. 2:27

Leivonmäki th n. 2:30

Joutsa tienhaara 2:55

Vehkasalo th n. 3:05

Hartola  3:10

Pohjola n. 3:15

Ositunkulma n. 3:20

Onkiniemi Kantatie n. 3:23

Vahteristo n. 3:27

Lusi th (4-tie) n. 3:31

Veljeskylä Siltakatu n. 3:38

Heinola  3:40

Heinola Kaivokatu n. 3:41

Tähtiniemi th n. 3:43

Vierumäki liittymä 21 n. 3:50

Kivistönmäki n. 4:05

Lahti  4:10

Vapaudenkatu n. 4:21

Lahti rautatieasema n. 4:23

Kauppa-Laune n. 4:25

Venetsia n. 4:27

Renkomäki Majakka n. 4:28

Korso eteläinen alikulku n. 5:20

Liikelentotie n. 5:30

Helsinki-Vantaan

lentoasema Terminaali 1 n. 5:33

Helsinki-Vantaan 5:35

lentoasema Terminaali 2

Ilmailutie n. 5:36

Vantaanportti n. 5:38

Ylästön ramppi n. 5:40

Tammisto Tuusulanväylä n. 5:41

Kehä I, Tuusulanväylä n. 5:45

Koskelantien risteys n. 5:47

Hattulantie n. 5:48

Porvoonkatu, Sturenkatu n. 5:50

Oopperatalo Helsinginkatu n. 5:52

Helsinki, Kamppi n. klo 6:00

Halulla

Tahdosta rakentuu muuri. ei! vaan majan seinä
jota en pysty, jota ei voi halulla
                                        halun halauksella
murtaa sortaa purkaa, jakaa tavuihin
                           tahdon alla, murehduttaa
kynän sanoilla silpoa tai silittää, saalistaa
salojen siloisilla silomailla, yksin vain voi
eksyä erääntyvillä erämailla

Mielentilassa on mieleni tilalla minulle tuntematon hopeareunus.

Se sataa syyttäviä pisaroita ylleni jokaikinen päivä.

Kädellinen

Kädellinen ihminen

                        maammon marja

Etukäteen aavistellen voivotellen

takakäteen päivitellen

                          niiden välissä välikätenä välitellen

                                             välikäteä vältellen

Hyvin ystävällisesti huolehdit aina hengittämisestäni.

Nyt uhohdan ja säpsähtelen kaiken aikaa.

 

Ainekirjoitusta

Vuoriöljy kuparimalmi elohopea keittosuola
rikkikiisu asbesti vehnä kaura pellava hamppu
guttaperkka sokeri kahvi tupakka

Aine on mahdollisuus muodon saamiseksi.
Puhdas aine on ajattelun synnyttämä abstraktio,
koska havaitulla on avaruutta täyttävä muoto.
Aine on kantagermaaninen laina. Vanhinta kerrostumaa
edustaa materia, aines. Abstraktimmat merkitykset –
aihe, syy, ajattelun kohde  – tulevat myöhemmin.

luonnonmukainen

jo seitsemän viikkoa olen pyyhkinyt

silmäkulmiani karhealla pellavapyyhkeelläsi

                                         pian ne alkavat vuotaa

Kävelyllä

Käytkö vielä pyhäkoulua. En enää. Minä käyn vieläkin.

Lopetin viisikymmentä vuotta sitten. Ruutuvihkoni

ovat enkeleitä täynnä. Maan korvessa kulkevi

lapsosen tie.

Tuoksuista

Mille laitokset tuoksuvat?

Muistatko?

Mille tuoksuu Teollisuuslaitos ? Mille tuoksuu Kaasulaitos? Mille tuoksuu Teurastuslaitos?

Mille Pankkilaitos ? Mille Vakuutuslaitos Mille Terveydenhoitolaito Mille Huoltolaitos

Rangaistuslaitos ?

Sosiaalilaitos ?

Synnytyslaitos ?

Hierontalaitos

Hoitolaitos

Sairaalalaitos

Kylpylaitos

Uimalaitos

Saunalaitos

Urheilulaitos

Voimistelulaitos

Köyhäinhoitolaitos

Lastenhuoltolaitos

Turvallisuuslaitos

Puolustuslaitos

Kasvatustuslaitos Ojennuslaitos Pakkotyölaitos Opetuslaitos Taideoppilaitos Apteekkilaitos Koululaitos Oikeuslaitos Kirjastolaitos Postilaitos Puhelinlaitos Rautatielaitos Palolaitos Tullilaitos

Liikennelaitos Merenkulkulaitos 

Erinäisiä ohjeita

Varastointi- ja kuljetusohjeita

Sisältää 

Itsesääliä

[ Tämä puoli ylöspäin]

Epätoivoa

[Lämminvaunu/ Suojeltava jäätymiseltä]

                 Intohimoa

                [ Varastoitava viileässä. Avattava varoen]

                  Ystävyyttä

                     [ Use no hooks]

               Tyhjyyttä

                [ Use hooks]

                   Sääliä. Yksinäisyyttä. Mielihaikeutta

               [Varjeltava kosteudelta]

    

               Totisuutta

                  [Myrkkyä ! ]

               Iloa. Vapautta

                             [Erittäin haihtuvaa. Pysy tuulen alapuolella]

              Itserakkautta

                       [Tahmean haihtuvaa. Takertuvaa. Pysy tuulen yläpuolella]

           Voimaa

          [Varovasti !]

         Rakkautta

              [Tulenarkaa. Tupakoiminen, avotulenteko sallittua]

 

Identiteettini

Sinun identiteettisi

ryhmän identiteetti

kansan identiteetti, hän kysyy

mikä minä olen

Sama. Toinen

vastaanotin ja kaiutin

Huone on tyhjä, pimeä.

Valot!

              ei ketään

              ei käsiään ei kasvojaan

              ei edes peiliä

              ei jalkojaan

              joiden päällä hän seisoo

        maailman puu

        taivaan salko

Ehdotus, lähes proposal

Seattlen kainalon

ruutukaavassa, flanellin tuoksussa

(rakkaani?) etsimme uuden

new foundlandin

jätämme eilisen, entisen kirjoitetun

kynän paperin

maan väreillä hieromme luolanseinään

kuun härän auringon

Liian kiinni ymmärtääkseen

Kun olen jo lähes sileää paperia

                          palelen ja palan samanaikaisesti

tatuoin rintaa olkapäätä reittä

silmästä silmään, sanasta sanaan solusta soluun

Imeydyn
             etsin ravintoa, koteloidun,

                      - lepään vain tässä hetkisen, rinnallasi, saanko?

Vaivun horrokseen
jok'ikiseen aamuun saakka, 
vaikka olisi löydettävä 
                                se jokin
                                        joka sykkii

kaiken tämän mielenmurteen alla, juoksee pitkin selkärankaa

saa aallot murtumaan tyynellä säällä,

kasvamaan palavan ruohon

Tuhkasillalla

Auringon laskiessa hevosten hirnunta

paarmojen salakavaluus, ylhäällä kotkan kaartelu

maata lähellä villin eläimen haju. Katse.

Katseen pelko, ukkosen, käden, käden äänen arkuus

sepelkyyhkyn huhuu

Kissan tassun arvaamattomuus

We are the light

Tätä yhtämittaan toistaen, repeatilla, ympäri Lohjan järven

tummassa, lämpimässä elokuun yössä, ympäri ympäri

Mustlahdesta Härjänvatsaan, Karjalohjan läpi Mustion tielle

Katteluksen tilan ohitse, Mustion linnan ohitse, Mustion joen ylitse

via Mustio Virkkalan tielle,ohitse Virkkalan ja Lohjan kortteleiden ympäriämpäri,

Karstuntietä Ontamonmutkaan Karkaliin Karstunsuoraa liihottaen kohti Sammattia

Sammatissa pari kierrosta pizzerian ympäri, sieltä via Lohilampi takaisin Karjalohjan tielle

kohti Härjänvatsaa, ja uusi kierros, uudelleen, uudelleen, aamuun asti.

we are the light, we are the light, we are the light

Aleksi ja Anna

Tunteetonta tietä tuntemattomaan käveli Aleksi Tymia

vierellään Anna Käsi, joka aina salli Aleksin häntä kuljettaa,

johdattaa, aina aina liihottaa, aina vihkialttarille saakka.
Papin sanottua siunauksensa Anna ja Aleksi kääntyivät

käsi kädessä pois hääseurueesta, pois

pois pois kaikesta, häiritsevästä, ympärillä olevasta.

Töitään tehden ja olemisestaan halkinaisina,

ja keskimääräisen onnellisina he yhdessä, tasajalkaa

kulkivat virtuaalisen elämänsä iltaan saakka.

foreca

Iltapäivän kartalla kolme unipisaraa

Ohimoiden latvatuulet, odottava

selkänikamien hiljaisuus, poskipäitten helisevä nauru

Onneksi ehdin polvitaipaleelta vartalosi suojaan.

Kirjoittamaan ne talteen.

Selfie

Oletteko ehtineet tarkastella Runon ilmettä, silloin kun se on ollut ottamassa itsestään selfietä

Katsoneet sitä sivulta niin että se ei teitä huomaa, ehdi ottaa poseerausilmettään.

Jos olette, niin varmaankin olette huomanneet että sen ilme voi olla väliin joko

onnellinen

tai surullinen

rakastava tai vihainen

toiveikas - toivoton

estoton – peittelevä

kylmäverinen- myötätuntoinen

ironinen– vakavan asiallinen

ylevä – arkinen

vapautunut – ahdistunut

ystävällinen – riidanhaluinen

lempeä – raivokas

yhtenäinen – vaihteleva

aito – epäaito

tunteeton – sentimentaalinen, ylitunteellinen

Esimerkiksi nuo parit ja kaikki niiden välimuodot. Vaan jos se ehtii

huomata että tarkkaillaam , niin se etsii ihan jonkun ei-oman ilmeen

johonkin kontekstiin tai mihinlie konseptualismiin vedoten.

:)

ps. jos ja kun jostakusta nuo sanaparit tuntuvat tutuilta, koska on luultavaa, että

olen kopioinut ne jostain opuksesta 80-90-luvulla, niin kertokoon siitä minulle, kiitos.

Kuulostaisivat V. Artilta, 1930-lukua, mutt en ole varma.

 

Älä suotta peljästy, jos saat SHOKin, koska silloin

tulet osaksi strategisen huippuosaamisen keskittymää,

eikä taivaallasi pidä huolenhäivää näkymän.

 

M'olen löytänyt mobjektin

-se on se pelkkä , rannalle kiivennyt siimahäntäinen

subjektin ja objektin risteytys, joka sanoo 'olen tässä, aina ollut ja tulen aina olemaan'.

 

kriitikko – kriitikkö?

                  kiittikö ?

                  kitisikö, ritisikö, kritisikö sikisikö kriitikko

 

Runouden alkuvaikeudesta

Hankittuasi uuden runon

on sinun ensitöiksesi avattava se(n kansi).

Ota runo kämmenellesi, sen etupuoli kasvojesi suuntaan.

Työnnä peukalon kynsi etukannen ja runon rungon väliin

ja vedä kantta voimakkaasti itseäsi kohti.

Jos kansi ei heti aukea, ja peukalon kynsi on murtuu,

siirry käyttämään vasemman käden etusormea. Jos vieläkään

kansi ei irtoa runon rungosta, ota keskisormi avuksi, sen jälkeen nimetön

jne. Kun käden jokaisen sormi on käytetty, vaihda

runo vasemmalle kämmenellesi ja koeta samaa oikean käden sormilla.

Muista edelleen pitää runoa niin, että sen etupuoli osoittaa koko ajan kasvojasi kohti.

Kun on kulunut jo useita päiviä ja jos

kaikkien sormien kynnet ovat loppuunkäytetyt, ota teräväkärkiset sakset,

pieni ruuvimeisseli, mikähyvänsä veitsi, monitoimityökalu

ja vedä sen avulla runo voimakkaalla otteella auki.

Varo vahingoittamasta runoa enemmän kuin on tarpeen.

Saatuasi kannen auki sijoita rungon sisään, runon kylkeen, siihen

merkittyyn paikkaan, pakkauksen mukana saamasi kortti,

johon on taltioitu kaikki sinuun liittyvä tarpeellinen tieto. Ja toisen,

mukana tulleen, ennakkoasenteista tyhjän muistikortin, sijoitat

sille varattuun omaan paikkaansa.

Sulje kansi hyvin – niin että kuulet napsahduksen.

Käynnistä runo kuljettamalla sormeasi myötä-
ja vastakarvaan pitkin runon oikeaa reunaa.

Varo saamasta tikkuja sormeesi, kun tunnet värähdyksen,

runo käynnistyy ja tunnet sisälläsi

läikähdyksen – kaikki on järjestyksessä.

Jos mitään ei tapahdu, älä ota heti yhteyttä runon valmistajaan,

vaan tiedustele asianlaitaa ensin operaattoriltasi.

Kiitos, nautittavia hetkiä, Sinulle,

ystävällisesti

Uni Ilmestyskirjan jälkeen

Uni viime yöltä 28.4. -14

(Ennen nukkumaanmenoa oli katsellut Ilmestyskirja. Nyt - elokuvan viimeisen tunnin)

Näin pitkin yötä unta (siltä nyt tuntuu) Edith Södergranista ja erilaisista kuolemista.

Olen vähän vähänväliä hautausmaalla ja sitä ennen ja sen jälkeen yrittämässä

eutanaisian tavoin tappaa jotakuta sairaalassa olevaa, jollakin tasolla tuttua henkilöä.

Kuljeskelen niittykummulla Södergranin kirjeiden kanssa, tutkailen niitä,

mutta en varsinaisesti tutki.

Henriikka Tavi ilmestyy paikalle, tutkailemaan myös, viettämään jokinlaista sessiota.

Yht'äkkiä niitty alkaakin muistuttaa maisemia, joissa H.Tavi, Eino Santanen..ja kumpp viiime kesänä Kainuussa työskentelivät (kaiketi jonkinlainen työpaja-projekti)

Maisemia, joista olen nähnyt netissä valokuvia. Ymmärsin unessakin nähneeni paikasta valokuvia.

Nyt minulla ei olekaan kädessä Edithin kirjeistä kertova kirja, vaan hänen oikeat kirjeensä.

Södergran tulee itsekin paikalle, terveenä ja pontevana, ja jotenkin tuohtuneena, siitä että hänen kirjeitään on alettu (jo nyt) tutkia.

Kaiken lisäksi hän kirjoittaa koko ajan uusia kirjeitä ja tarjoaa niistä muutamaa uusinta minunkin luettavaksi.

Unessa on nopea paikanvaihdos, olenkin töissä sairaalan kappelissa, laittamassa entisen työtoverini (nyttemmin edesmennyt) kanssa vainajia arkkuhin. Työt ovat siltä päivältä tehdyt, uusia ”asiakkaita” vielä odotellaan hetkinen, mutta ketään ei kuulu.

Olen siirtynyt osastolle, jossa minun on määrä nuijia hengiltä potilas, joka ei ota millään kuollakseen. Nuorehko nainen, jota en saa millään keinoin hengiltä, vaan saan valtavan nuhan ja toisessa silmässäni ripset muurautuvat yhteen .

Kesken kaikein ja lopuksi olen taas Tavin kanssa pitkää heinää kasvavalla kummulla. Hän sanoo, ettei saa Edithin tekstejä tulkituksi. Kerron hänelle Vesa Haapalan Södergran tutkimuksista, ja Haapalan sanoneen minulle, että tuskin jaksaisin hänen kirjaansa lukea. H.Tavi ei kommentoi tätä,

vaan poistuu Santasen ja nyt siinä on Laura Lindstedkin (näin unessa ymmärsin) - poistuu heidän kanssaan vaaran toiselle puolelle. Huomaan että linnut eivät laula.

Runoudesta ja omenapuista

Keväisin hankien madalluttua on runoja syytä hoitaa kuten omenapuita.

Karsimalla liian laajalle levinnyttä oksistoa -

muotoilemalla hajalleen kulkeutunutta, mitään sanomatonta tai epämääräisesti sanovaa,

jopa kuollutta tekstimateriaalia suppeammaksi, käyttökelpoiseksi aineistoksi.

Liian ylös kasvaneiden latvaoksien, yltiöpäisen korkealentoisten virkkeiden,

joiden ymmärtäminen on hämärtymässä, joista ei enää kohta saa otetta, 

näiden sanojen, säkeiden oksien, poisto/madaltaminen.

Ei liene hyväksi jos runosta kiinni saamiseen, hedelmän poimimiseen, tarvitaan pitkät tikapuut,

jotka kaikenlisäksi on lainattava akateemisen koulutuksen omaavalta naapurilta. Joskin, 

on otettava huomoioon, että tällöin voi saada käsiinsä hedelmän,

jota ei muuten saavuttaisi, jossa sisältöä ei muuten ymmärtäisi olevankaan.

Niin omenapuilla kun runoudellakin on muutama perusrunko, johon voidaan, 

niin halutessaan, istuttaa uusi lajike, joka istutuksen onnistuttua 

tuottaa alkuperäiseen lajiin nähden poikkeavia hedelmiä.

Kokeilut ovat mielenkiintoisia, monesti, joskaan ei aina, hedelmällisiä. 

On muistettava koska niin omenapuun kuin runoudenkin jalostamista

ja kokeiluja on tehty jo vuosisatojen ajan, näinollen aivan uusien 

ennenkokemattomien lajikkeiden aikaansaaminen on vaivalloista ja onnekasta, 

siis onnea vaativaa, pelkän työ lisäksi.

Mutta arvonsa uudella omenalajikkeella on niin kuin runolajikkeellakin jo itsessään, 

siinä että se on olemassa, eikä vain ja ainoastaan siinä että se on makoisa, 

tai realistinen, tahi lystikkään, rytmikkään lentoisa ja/tai helposti omaksuttavissa.

Hapokkaat, makeat, satoisat, ja kuulakkaat runot ovat kirjoitetut jo moneen kertaan.

Karsimisen seuraksena syntyy yleensä suuri määrä irti leikattua rivistöä, säkeistöä,ja oksistoa.

Ainakin osa niistä, on syytä varastoida suotuisaan paikkaan, runoaihioiden varastoon, 

mahdollista jälkikäyttöä ajatellen. 

Kaikkein pienimmän silpun voi polttaa, tukevamman säeaineiston pinota

liiterin viereen, suojaan räystään alle, mieluummin ei kovin auringonpaahteiselle seinustalle.

Osan voi kompostoida, mutta on syytä muistaa että 

omena/runomateriaali ei välttämättä ole yhteen sopiva kaiken muun maatuvan kirjallisentuotteen kanssa, 

on vaarana että silputussa kirjallisessa jäämistössä alkaa elää proseduurillisia kantoja, 

jotka ahdasmielisessä ympäristöissä koetaan viruksina, jotka olisi hävitettävä.

Osan runoista voi viedä kauas metsään, ojiin kuusien juurille, mistä peurat käyvät niistä talven mittaan nauttimassa.

Koska kun

             ei enää ole aikaan sidottu

se saattaa olla syyllinen

 

Kun on tullut siihen äänettömään ettei mikään muu

ole aamulla seisonutta kuin kahvi.

Rakenteista

kal

lon

ra

kenteet ovat tarkoitetut suojamaan

ai

no

as

taan

juok

su

vauh

dil

la

ta

pah

tu

vat

on

net

to

muu

det

             Kylmät sormet
             viileä kosketus;
                             rahastus

Heippa maailma,
ajattelin tämän otsikon alle käydä kirjoittamaan kaikenmoista kirjalliseen maailmaani/puuhailuuni liittyvää,
(kenties muuhunkin maailmaan liittyvää )
toisin kuin Möysä http://moeysae.blogspot.fi/, jota olen pitänyt lähinnä kaunokirjallisena, runojeni harjoitusalustanani. saas nähdä.

Musta kissa sylissäni olen tällä viikolla  lueskellut
Enzensbergerin Mausoleumia (ntamo 2013) .
Merkillisen upottava on tuo tieteen ja edistyksen maailma. Ja
kuin huomaamatta on kevät sillä aikaa  tehnyt ison harppauksen.
Mustarastaat ja leivoset laulavat, kyntömiehet teroittavat aurojaan